Nyt on tullut pidettyä vähän taukoa postauksissa. Mulla on ollu viime viikot kauhea kiire ja tohina ton opparin takia, enkä oo oikein ehtinyt tänne raapustelemaan.
Korsetista onkin jo kuvia näyttää, mekosta puuttuu yksi pieniä ärsyttävä detalji, jonka tekemisen suosiolla lykkäsin maanantaille hermoja säästäkseni.
Koiranpennut kasvaa kohisten ja näyttääkin jo ihan oikeilta koirilta. Vierailut sielläkin on jäänyt nyt vähemmälle, vaikka voisin viettää kaikki päivät niiden ihanuuksien kanssa.
Toinen väsähti
Kynsien leikkuu. Ei tuo toimitus kuitenkaan niin rauhallisesti sujunut, kuin minkä kuvan kuvasta saa.
Salakka <3
Tää olis maailman kauhein peto.
Nyt jatkamaan pakkailua ja huomen aamuna nokka kohti Tamperetta. Pääsee vihdoin heittää vapaalle. Ja vapu jälkeen kun koulutohinat helpottaa, alkaa postauksiakin taas tulla useammin.
Mä niin rakastan kangaskauppoilla kiertelyä, silloin kun on joku tietty idea päässä. Opinnäytetyöhön oli tarkoitus tehdä musta kellomekko ja vihreä vyötärökorsetti, no eihän sieltä kaupoilta mitään mustia mekkokankaita löytynyt. Mikä ihmeen stretch-buumi nyt on meneillään? Kaikessa oli stretchiä, paitakankaista satiineihin. Päätin sit vaihtaa värit nurinkurin ja mekosta tuleekin vihreä ja korsetista musta. Mekkoon ehkä lisään jotain mustia yksityiskohtia ja korsettiin taasen vihreitä.
Mekkokankaana toimii nyt kiva limetinvihreä satiini, mikä on valmistettu PET kierrätyspulloista. Tästä alkoikin päässäni muhimaan kirjallisen osion aihe "Vihreät vaatteet", eli eettisestä ja ekologisesta muodista. Aihe ehtii varmaan vaihtua vielä sen 15 kertaa, mutta tuosta aloitan nyt tekemisen.
Korsettiin valikoitui musta stretch satiini, mutta eipä tuo häiritse kun tukee kankaan kunnolla ja onhan korsetissa farkkurunko, eli ei pitäis päästä venymään mihinkään suuntaan.
Kuvamateriaalia ei valitettavasti ole tarjolla, koska olen laiska ja unohtelevainen ihminen ja tajusin vasta kotona "ai niin ne kuvat". Oli mulla sentään kamera kouluun lähteny mukaan, eli en oo täysin menetetty tapaus.
Meiltä löyty koulusta 60- ja 70-luvun rundschau lehtiä joita sai sit viedä mukaanaan ken ottaa haluaa. Yhden nappasin mukaani ja huomenna vien lisää jos niitä ei muut ole huolinut.
Vitsi kun saisin kokoelmiini jotain 60 luvun naistenlehtiäkin, viime kesänä pääsin remppahommissa lueskelemaan, mut valitettavasti lehdet oli niin huonokuntoisia ettei niitä kotia viitsinyt viedä. On se niin eri fiilis tutustua menneiden vuosikymmenten muotiin sen ajan lehtien kautta, kuin lukea kirjoista.
Tässä pari kuvaa lehdestä:
Ja loppuun vielä tukka otos, perjantaina kävin kaverin synttäreillä ja pitihän se tukkakin sit laittaa kuntoon.
Elämä minkälainen tuuri voi ihmisellä olla, opinnäytetyön teko alko tänään ja samaan syssyyn iski sitten flunssankin. Ai että miten on mukava touhuta. No onneks iltasella käväs kaveri ja piristi mun päivää uuden tukan muodossa. No ois se vierailu toki piristänyt ilman hiusten leikkaustakin.
Läjä, tästä tuli mieleen ihan joku pörrönen ötökkä ja ootettiin millon se lähtee kävelemään. Kuvasta ei valitettavasti välity täysin se miltä tää oikeasti näytti.
Ja tässä on uus tukka. Tykkään! Tää on just kiva kun voi laittaa ponnarille jos kiire tulee ja menee aukikin muotovaahdon ja föönin voimilla. Kiva kun sai tukallekkin pitkästä aikaa muutosta.
Hyviä elokuvia on satoja, mutta vain muutamat pääsee siihen joukkoon mitä jaksaa katsoa kerta toisensa jälkeen uudelleen. Nyt esittelen kolme omaa suosikkia mitkä osu ja uppos ja tulen katsomaan vielä monet monituiset kerrat uudelleen.
Ekana Natural born killers, rakkautta ensi silmäyksellä. Loistava tarina Tarantinolta jonka on ohjannut Oliver Stone, pääosissa Woody Harrelson sekä aivan fantastinen Juliette Lewis. Elokuva on rakkaustarina Mickey ja Mallory Knoxista, jotka naimisiin mentyään lähtevät väkivaltaiselle murharetkelle. Ja jos joku ei ole vielä kyseistä elokuvaa nähnyt, nyt kipinkapin katsomaan!
Tokana tulee Pulp Fiction, Tarantinoa parhaimmillaan. Tästäkään leffasta ei sitä mäiskettä puutu. Pääosissa John Travolta ja Samuel L.Jackson.
Vikana Domino, joka perustuu löyhästi palkkionmetsästäjä Domino Harveyn elämään, niin kuin leffan alussakin todetaan "based on a true story... sort of...". Tässä leffassa pidän erityisesti sen esitystyylistä kuten värien käytöstä tunnelman välittäjänä. Pääosissa Keira Knightley, Mickey Rourke sekä Edgar Ramirez.
Mitä näistä voisikaan päätellä elokuvamaustani Tarantinomaista tulkintaa ja väkivaltaa.
Nämä kolme eivät suinkaan ole ainoat all time favourite leffat, kaikkien listaamiseen menisi vaan tolkuttomasti aikaa, joten päädyin näihin kolmeen. Aika hyvin näistäkin käy jo ilmi mistä erityisesti pidän.
