Nyt se on ohi

Viimeiset kaksi viikkoa onkin ollut ihan älytöntä häslinkiä, koko ajan on saanut juosta tuli persiin alla. Muutto, työharjottelu, koulu, eipä ole ollut paljon aikaa päivitellä blogia. Kauheesti olis ollu asiata ja kirjotettavaa, mutta aika ei vaan ole tahtonut riittää mihinkään. Nyt oon saanu kamat järjestykseen uuteen kotiin ja tänään sain koulusta paperit, että nyt olen ihan aikuisten oikee pukuompelija. Tämä viikko meneekin sitten puhtaasti lomailun merkeissä ja maanantaina alkaa vasta työt. Toivottavasti nyt koulukiireiden loputtua alkaa järjestymään aikaa muullekkin, kuin työlle ja kodinhoidolle.

Tässä teille loistava kaupunkikierros kotikaupungistani eli Kuopiosta. Ei ihan perinteinen sightseeing.

Never say never

Eipä näköjään ikinä pitäis todeta mitään, kun asiat tuppaa aina menemään ihan päinvastoin sekä positiivisella että negatiivisellakin tavalla. Kovasti olen aina ollut työttömäksi valmistumassa koulusta, kun eihän vaatetusalalla mitään töitä ole. Kappas nyt napsahti sit kuitenkin ihan oman alan kesätyöpaikka. En ois kyl ikinä uskonu koulun aloitettuani et pääsen samantien töihin valmistuttuani, mut näin kuitenkin pääs käymään. Hyvä niin. Uhosin myös aikoinaan ettei minua saa ikinä tehtaaseen töihin ompelemaan sarjana, arvatkaapas vaan mikä on tuleva työnkuvani.

Sama homma on siinä kun aion aina jotain, esimerkiksi ryhdistäytyä blogin kanssa. Ei tuu kessää. Pitäis ilmeisesti ajatella aina, että mittään en ikinä tee niin johan alkaa tapahtumaan.

Mut nyt on tosiaan tämä muutto hässäkkä työn alla, lauantaina pitäis kantaa roippeet uuteen kotiin. Tulen hulluksi pahvilaatikoiden kanssa ja tuntuu et sitä tavaraa vaan ilmestyy aina vaan jostain lisää. Kankaista ja tuunauskohteista tein inventaariota 1 jätesäkki roskiin, 1 säkki kirpparille, 1 säkki mukaan ja laatikollinen kankaita jakoon. Heitin suosiolla roskiin muutamat ikuisuusprojektit, jos homma on ollut työn alla about 5 vuotta tulenko ikinä tekemään sitä loppuun, ööö en. Kova tyttö oon kyllä aina alottamaan vähän kaikkee ja hamstraamaan myös "tätä voi vielä joskus tarvita" mut tarvittiinko sit kuitenkaan. Jospa sitä nyt osais heittää pois kaiken tarpeettoman krääsän eikä kantaa mukanaan odottamaan seuraavaa muuttoa.

Tänään hymyilyttää

Tällä hetkellä hymyilyttää monikin asia. Sain kesäksi kämpän, muutan pieneen omakotitaloon. Ei rasittavia seinänaapureita, oma piha ja oma sauna. Mä en oo ikinä tykännyt käydä taloyhtiön saunoissa, en ole sellaista tyyppiä joka käy joka viikko samaan aikaan saunomassa. Mä tykkään siitä, että saan lämmittää saunan silloin kun siltä tuntuu. Oma piha on parhautta, pääsee grillailemaan ja laittamaan kaikenmaailman viljelyksiä. Ei millään malttais odottaa, että pääsen laittamaan uutta asuntoa.

Opinnäytetyö meni läpi ja arvosanaksi tuli 3 (asteikolla 1-3), kylläpä tuli kerrassaan hyvä fiilis, ei olla aherrettu turhaan. Sain tänään valmiiksi liian pitkään keskeneräisenä pyörineet farkutkin. Painokin sopivasti pudonnut ompeluprosessin aikana ja vyötärö ei istu enää ollenkaan niin hyvin kuin oli tarkoitus. Eipä nuo housut silti pahalta näytä.  Koulu alkaa olla muutenkin kuosissa ja lähden loppuajaksi harjoitteluun.

Kuva: http://primalmovers.wordpress.com/

Melkein valmis pukuompelija

Huhuh, nyt kelpaa huokasta sain opparin kasaan ja huomenna lähtee painoon. On kyllä sen verran hyvä mieli, että saatanpa vaikka rentoutua illalla muutaman siiderin voimin.
En ymmärrä kyllä semmosta pientä seikkaa, että miksi kaikki koneet on aina kiireessä mua vastaan? Tänäänkin kahdeksan tunnin  koulupäivän aikana ehkä kaksi tuntia tein töitä ja vähintään puolet päivästä meni kiroillen ja röökillä istuen ja loppu muuten vaan häröillen. Ja olinhan tuota ajatellut et tänään kelpaa lähteä vähän aikasemmin, niin enköhän istunu siellä vielä vartti tunnin koulun loppumisen jälkeenkin. Positiivinen ajattelu on perseestä, pessimisti ei pety.
Nyt kuvapommitusta valmiista työstä.

Kiitän ja kumarran.

Club sin pt.11

Hengissä selvittiin reissusta, ainakin melkein. Ääni jäi tampereelle ja palailee pikkuhiljaa kotiin. Mukavaa oli, varsinkin Freenzy oli loistava ja sitähän sinne lähettiinkin katsomaan.

Hasta la vistasta tuli otettua tosi vähän kuvia ja ne vähätkin on tämmöstä puuroa.

Klubin edessä musta mies hyppäs kameran eteen "ota musta kuva!".

Frenzy

Frenzy

Julia <3 Ricardo.