Tuparien tarjoilut

Juomapolitiikasta huolen piti sangria.

2 litraa punaviiniä

2 litraa spriteä

0,5 dl 80 % vodkaa

jääpala tehty appelsiinimehusta

koristeena 2 appelsiinia viipaloituna

Tästä tuli aivan älyttömän hyvää ja näytti tekevän kauppasa.

Mokkapalat joiden kuorrutteen teossa loppu tomusokeri kesken ja se jäi vähän kosteahkoksi.

2 prk lasten persikkasosetta

2 dl sokeria

0,5 dl soijamaitoa

150 g margariinia

5 dl gluteenitonta jauhoseosta

3 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

kuorrutus

5 dl tomusokeria

1 dl margariinia sulatettuna

2 rkl vahvaa kahvia

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

Vaahdota margariini ja sokeri. Sekoita joukkoon hedelmäsose. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe. Lisää jauhoja ja soijamaitoa vuorotellen taikinaan. 

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 200C uunissa n. 20 min.

Valmista kuorrutus: Sekoita tomusokeri, vaniljasokeri, kaakaojauhe, sulatettu margariini ja kahvi keskenään. Levitä kuorrutus hieman jäähtyneen pohjan päälle.

Voi sopii tähänkin varmasti paremmin kuin margariini, mutta minä en valitettavasti allergioiden vuoksi voita pysty käyttämään. 

Vegepizza tomaatti, sipuli, aurajuusto.

Ja Pizza tonnikala, metukka, tomaatti, sipuli. 

Asumus

Viikonloppuna vietimme tupareita, joten sen kunniaksi esittelen vähän asumustani.

Hyllyn päälle vartioimaan on päässyt mummoni tekemä "aavikkokissa". Tykkään kissaelukoista, mutten niinkään kotikissoista (poikkeuksena rex-kissat) vaan ylväistä ja kauniista villikissoista. 

 

Lisää hyllynpäällys materiaa, Bettie Page ja kynttiläjuttu (mikä lie nimi onkaan). Kynttälijutun sain kaverilta muinoin tuparilahjaksi, sen kaveri päivystää hyllyn toisella laidalla.

Cola-pullo kokoelma. Kolme etummaista hankittu San franciscosta ja takimmaiset dubain tuliaisia. 

Betty Boop muki tarttu mukaan Lontoon reissulta. Tää on niin hieno etten ole raaskinut käyttöön ottaa. 

Taulu olkkarin seinää koristamassa.

Elovena purkki toimii suodatinpussi säilönä ja vieressä sokkarilta löytynyt kahvipurkki. Kun nää elovena purkit tuli kauppoihin puuropussin kylkiäisinä, mun oli ihan pakko ostaa sitä elovena puuroa ihan pelkän purkin takia. Rakastan kaikkea vanhaa ja uusvanhaa.

Yöpöytä, korurasia ja herätyskello (maxi-makasiinista) minkä ohi ei voi nukkua! 

Sydänlamppu hankittua Ikeasta joku 10 vuotta sitten. 

Asumuksen överisöpöt asukkaat. 

Hiuskoe

Mä olen aikalailla itseoppinut mitä hiustenlaittoon eli leikkuuseen, värjäykseen ja kampauksiin tulee. Leikkaus ja värjäys on opeteltu ite kokeilemalla ja vaan tekemällä. Kampauksia opettelin tekemään youtuben avustuksella. Innostus tukka asioiden opetteluun alkoi 2008 syksyllä löytäessäni ensimmäiset youtube tutoriaalit.
Voi sitä kiroamisen ja kyllästymisen määrää, kun kampaukset ei ottanu onnistuakseen. Mutta onnistuessani jossain uudessa, siitä kyllä riemuitsinkin. Muistan yhä ensimmäisen victory rolls yrityksen, näytin ihan sammakolta!

Tämän neitokaisen "rullat" ovat siis victory rollsit.

Siitä se pikkuhiljaa lähti ja alko oppimaan lisää. Tykkään hurjasti kaikesta touhusta mikä liittyy hiuksiin. Luultavasti kampaajaks olisin jo opiskellut ilman allergioita. Ei vaan voi tietää kestääkö terveys jos kampaajana leipänsä hankkis.

Nyt mulla oli tukka haalistunut sen verran, että ajattelin suorittaa pienen kokeellisen operaation, joka joko onnistuessaan olisi tosi upea tai sitten täysi katastroofi. Vaalensin koko tukan pelkän tyvikasvun sijasta ja värjäyksen jälkeen heitin päälle crestol color gloss helmenvaalea haudehoidon. Jatkoin haudehoitoa tavallisella hoitoaineella.
Haudehoitoahan ei saisi IKINÄ laittaa heti värjäyksen jälkeen, jos meinasi hiuksensa vaaleana pitää, koska väri tarttuu vähän turhankin hyvin. Tästä ajatuksesta lähdinkin liikkeelle, koska en halua enään blondi blondia takas tukkaani.

Eikä väristä tullut yhtään paha! Olin jo valmistautunut lähtemään huivi tiukasti päässä äitin kanssa hese-treffeille värin epäonnistuessa. Vaan eipä tarvinnu. :)

Vähän kun vielä lisää lilaa ja turkoosit raidat, niin avot.

Mureketta ja tillikurkkuja

Herkku aamiaisella paistetut pekoni, nakit ja tomaatit kera salaatin ja hunajameloonin.

Tätä täytettyä mureketta oon kerran aikasemmin tehnyt ja tuli niin herkullista että laitan nyt tänne ihan ohjeen kera.

Miten noi sienet on vihreitä??? Ei ne oikeesti ollu ton värisiä.

Täytteeksi silppusin sipulia ja herkkusieniä. Viime kerralla laitoin suolakurkkuakin mut nyt unohtu.

Jauhelihana meillä oli hirven jauhista mut sikanauta ynnämuut passaa yhtä hyvin. Jauhelihat levitetään leivinpaperille kuten kuvassa näkyy. Päälle ripottelin ihan mutulla suolaa, pippuria ja chilijauhetta. 

Sitten alkaa kuorruttaminen, pekonia meni 2 pakettia. Toiseen reunaan kannattaa jättää tyhjää tilaa jotta murekkeen rullaaminen helpottuu. Itse asiassa sitä tyhjää kannattaa jättää enemmän kuin mitä kuvassa näkyy.  

Mulla oli tässä sen verran paksulti jauhelihaa että pystyin "työntämään" hieman ylimääräistä myös sivuille, tämäkin taas helpottaa rullaamista. 

Seuraavaksi päälle sipulit, sienet ja suolakurkut (mitkä multa puuttui). Heitin päälle myös vähän muurikka silavaa. Täytteitä ei kannata laittaa niin paljon kuin minä laitoin eli paljon, koska mureke on hankalampi taasen rullata. Sopiva määrä lienee vaan peitellä ohuelti mureke täytteillä. 

Seuraava tehtävä onkin murekkeen rullaaminen. Rullataan paperia apuna käyttäen samalla tyylillä kuin sushi tai kääretorttu. Ei oo muuten mikään yksinkertanen tehtävä. Taikinan sivut muotoillaan siten ettei murekkeeseen jää sivuille aukkoja. Sauma muotoillaan myös tasaiseksi. 

Pyörittele mureke jollain ilveellä uunivuokaan tai paista leivinpaperilla, itse käytän vuokaa murekkeesta irtoavan rasvan vuoksi. 

Paisto uunissa 225 asteessa 10 minuuttia ja sen jälkeen 150 asteessa 2 tuntia. 

Tillikurkut valmistin anoppikokelaan ohjeilla, joka muuten tekee huippuherkulliset kurkut.

2 kurkkua

4,5 ml suolaa

7 ml sokeria

1,5 dl etikkaa
tilliä

Siivuta kurkut ohuiksi ja laita ne kerroksittain astiaan, jokaisen kerroksen päälle ripotellaan hieman suolaa, sokeria, etikkaa sekä tilliä. Kansi kiinni, ravistetaan voimakkaasti ja jääkaappiin maustumaan. Yön yli maustuminen on aika passeli aika.

Btw tl on 5 ml ja maustemitta 1 ml.

Tässä valmis ateria. Lisukkeena meni broccoli mix ja kastikkeen väsäsin murekkeesta hikoilleesta rasvasta. 

Uutta tukkaa

Menin leikkuuttamaan tukkaani, tarkotuksena vaan tasata hiuksia jotta kerrostukset kasvais pikkuhiljaa pois. Annoin sitten kuitenkin kampaajalle vapaat kädet ja tässä tulos.

Vähän tuli eri ku mitä lähettiin hakemaan, mut kasvaahan nuo tuosta. Jokohan sitä nyt malttais kasvattaa pitkää tukkaa. 

Säären lämmittimet

Väsäsinpä säärystimet, päällisenä karvaista leopardikangasta ja sisus pehmeetä fleeceä.

Inspiksen sain Seinäruususen blogista bongatusta kuvasta:

Tarkotus olis väsätä näitä myös punasena. Tää eka oli vähän kokeiluversio, käytössä toimivat mutta paranneltavaakin löytyy. Kohta saadaan säärystintehdas käyntiin.

Oonhan minä myös aloittanut tän joka syksyisen neulomisenkin. Tällä kertaa alotin neulomaan säärystimiä ja kyllähän sen ekan säärystimen neulokin aika vilkkaasti, mut nyt pidetään taas pientä taukoa ennen kuin aloitetaan seuraavaa. Taukojeni pituutta valaistakseni viime talvena neuloin yhden villasukan ja kuusi vuotta sitten aloitin laukun neulomisen mikä on yhä työn alla.  

Tämän päiväinen texmex-ateria, tortillan asemesta meillä kääritään herkut salaatinlehteen.

Strongest girl

Törmäsin niin pysäyttävään videoon, että tämä on pakko jakaa teillekkin. Täytyy sano että ihailen tätä tyttöä!

Hiukset, Hair, Hår.

On taas tullut aika syventyä pohdiskelemaan hiusteni kohtaloa. Pitäs saada aina vaan jotain uutta. Nyt oon ihastunut monivärisiin hiuksiin ja aattelinkin lisätä omaan kuontalooni turkoosin seuraksi hieman violettia. Tässä mua vaan vähän jänskättää mitenkä värit pysyy erillään, vai sekoittuuko ne sitten pesussa keskenään. Kokeilemallahan se vaan selviää. Näpit syyhyäis jo väripurkkien ääreen.

Nimi

Miten voi olla näin tolkuttoman hankalaa yhden nimen keksiminen? Pitäs alkaa touhuta vaikka jos jonkinnäköisiä ompelujuttuja, mut mikä on se nimi minkä alla niitä teen? Tää on ihan kauheutta hirveyttä kun ei keksi niin ei keksi.
Ja sit kun luulet keksineesi jonkun oikein nasevan nimen, joku on jo keksinyt sen sua ennen.
Kriteereitäkään nimelle ei hirveää litaniaa ole, helppo muistaa ja kuvastaa edes jollain keinoin psycho/punk/rock-tyyliä. Enkä halua olla mikään Design, Fashion tms. mikä kytkisi minut ompelujuttuihin, tiiä vaikka alkaisin puusepäksi.

Jep, palataanpa taas ylikuormittamaan aivoja.

silikoni-bimbo-bändärit ovat palanneet

Subi alkoi näyttää Rock of loven 2 kautta uusintana lauantai öisin 2.45. Wuhuu! Nää on niin ihania. :D Luojalle kiitos tallentavasta boksista, ei mitään toivoa että jaksaisin valvoa noin pitkään. 

Mutta vieläkin ihmettelen missä viipyvät sarjan spin offit Charm school, I love money ja megan wants a millionaire? Tahtoo draamaa, bimbo-draamaa! 

Kuva: Drew "Rukes" Ressler

Himohamstraajan muutto.

Laskeskelin tuossa, että tämän reilun viiden vuoden aikana minkä itsekseni olen asunut, olen muuttanut 7 kertaa. Oho. Mikä se on ettei immeinen osaa asettua yhteen paikkaan asumaan pitemmäksi aikaa. Tällä kertaa kannettiin Pekan kanssa kamat samaan osotteeseen, tai kannetaan yhä edelleen ties kuinka pitkään. Mukava kun tällä kertaa ei tarvii tehdä muuttoaa yhen päivän aikana.

Ja nyt herää taas kysymys, mikä herää aina muuton yhteydessä ja joskus myös niiden välillä. Mistä hitosta tätä rojua riittää?!? En omista oikeen mitään, mutta silti omistan aivan tolkuttomasti. Tarpeetonta, älytöntä, ärsyttävää krääsää ja roinaa! Kuinka päästä eroon näistä rojuista? Joka kerta kun alan raivata kamoja alkaa se sama "mut ku tää on oikeestaan aika kiva", "tätä voi vielä tarvita", "tästä vois ommella simmosen ja tämmösen hienon jutun".
Onko ne kivoja? Ei.
Voiko niitä vielä tarvita? Ehkä joku lapsenlapsenlapseni suuren vesisodan jälkeen voi pitää sitä metallivieteriä tarpeellisena.
Ja ompelenko ikinä sitä sikahienoo biletoppia mummon vanhasta nukkaantuneesta yömekosta? En, suunnittelen kovasti mutta lopulta sekin päätyy pyörimään kaapin perälle.
Mun pitää varmaan ilmottautua johonkin Dr. Philin himohamstraaja-spesiaaliin, koska mussa on selvästi ainesta sellaiseksi. Loppupeleissä jos puoletkin mun kamoista vaan roudais pois, en luultavasti osaisi edes kaivata niitä.

Pitänee siskokultani pyytää mukaan inventaarioon, muistan kun eilisen päivän kun käytiin yhdessä mun kamoja läpi, sisko jätesäkki kädessään mätti menemään ja minä huusin itkunsekaisesti "ei sitä, se on mun lemppari!".
Ja kaipasinko oikeestaan mitään mikä päätyi sinä päivänä roskalavalle? En todellakaan!

Kuva: Dennis Sylvester Hurd

Vielä kerran matkakuvia

Voi että kun on riittänytkin näitä kuvia, mut nyt tulee viimeset. Nämä on ne yksinäiset napsut, mitkä jäi syystä tahi toisesta aiemmin julkaisematta. 

Nyt on pakko mainita myös yks omituisuus minkä havaitsin reissussa, kanarialla ei käytetä sukkia! Olin pakannu liian vähän sukkia matkaan ja haeskeltiin koko reissun ajan kauppaa mistä niitä löytyisi. Mut ku ei niin ei. Viimesenä päivänä käytiin jossain turistipuljussa josta löytyi viho viimein niitä sukkia, ei tarvinnu tulla kotimatkaa likasissa sukissa. Ja aiempien päivien sukkaongelma ratkaistiin ostamalla sandaalit ja olemalla ilman sukkia. Nämä mun upeat 10 euron sandaalikorkkarit hajoskin heti tokalla käyttökerralla, pohja irtos. Hyvä syy suunnata lähimpään kenkäkauppaan ostamaan uudet popot, niilläkin oli hintaa ruhtinaalliset 8 euroa. On se kallista. Eiköhän nuokin korkkaritkin korjaannu ihan kotisuutarin keinon liimaamalla. 

Itketyttämään jäi aivan ihanat mustavalkoiset korkokengät (n.25 e) joissa oli liian kapea kärki mun lättä jalkaan. Rakastuin niihin heti, mut kun pitääkin olla tällanen neiti vammajalka. Toinen murheenkryyni mulle on avokkaat, mitkä ei vaan pysy mun jalassa.  

Mutta asiasta hammastahnaan, tässä nyt niitä kuvia. 

Teneriffan kuulumisia part. 5

Kuten aiemmin jo kerroinkin torstaista sunnuntaihin oli lämmintä ja aurinkoista, ja päästiin rantalomailun makuun. Merenkäynti oli kovaa ja aallokossa oli ihana polskia, ei tainnu kertaakaan olla vihreää lippua (turvallista uida) salossa, vaan suurimman osan ajasta näkyi keltainen lippu (uiminen omalla vastuulla). 

Keskipäivän kuumimmat hetket vietettiin kaupungilla kävellen ja ihmetellen. Ehkä ihan järkeväkin ratkaisu tällaiselle kalpeanaamalle säästää se itsensä kärventäminen iltapäivään.

Tavisvaatteissa. Kauhistuin aamulla kun katoin itteeni peilistä, että miten tavalliset vaatteet mulla olikaan. :D Vaatteet siis paikan päältä ostettuja. 

Tuli ihan keskitysleiri mieleen näistä piikkilanka-verkko viritelmistä.

Sunnuntaina löydettiin suomalainen ravintola Kukkuluuruu. Oli muuten hurjan hyvät ruuat. Harmi vaan että löydettiin tämä paikka vasta viimesenä päivänä, olis voinut käydä useamminkin syömässä. Jos Puerto de la cruziin suuntaatte käykää ihmeessä tutustumassa! 

Salaattia ja frittilautanen.

Mulla samainen salaatti ja katkarapuja valkosipuliöljyssä.

Kukaan ei ollu opetannu Pekalle miten tupakkaa poltetaan. 

Kauhistus mitenkä mun naama punottaakaan tässä kuvassa, valaistuskaan ei paranna asiaa. Loman viimeinen ateria, paikallisia ryppyperunoita mojo kastikkeella ja serrano kinkkua. Nami että olikin hyvää. Mojo soosseja piti ostaa vielä kotiinkin viemisiks, on nimittäin maistamisen arvoinen herkku! Juomana ravintolassa itse sävelletyt omppusiideri ja lonkero.