Don't wanna grow up

Jostain on nyt kummunnut aikuisia ajatuksia päähäni. Pelottavia aikuisia ajatuksia. Vanhaksi voi tulla, kunhan ei ikinä mene kasvamaan aikuiseksi asti. Nykyajan kiireessä ja tohinassa on niin helppo kadottaa sisäinen lapsi ja menettää taito nauttia pienistä asioista. Tottakai tiettyihin asioihin täytyy suhtautua vakavasti ja vastuuta pitää ottaa, sekä omasta että muiden elämistä. Vastuu ei silti pois sulje lapsellista hassuttelua ja leikkimistä. Tahdon pelleillä ja hassutella ja olla ihan niin kakara kuin milloinkin tuntuu. Haluan olla Peppi Pitkätossu, Peter Pan ja kadonneet pojat. Tahdon MikäMikäMaahan ja perustaa puolen hehtaarin pubin minne lasketaan vain lapsenmieliset höpsöt. Muut voi jäädä ulos aikuistelemaan.

Pitäkää tekin siitä sisäisestä lapsestanne kiinni ja hölmöilkää niin paljon kuin sielu sietää!


Vandaaleja. Sanoja sais vaan muokata hieman "Hei älkää tylsistykö alle 50 vuotiaina"

Ajan puutetta

Minnekkä on ne tunnit hävinny vuorokaudesta, kun tuntuu ettei aika tahdo riittää mihinkään. Kauheasti olisi ollut asiaa tännekkin kirjotella, muttei ole vaan ehtinyt.
Nyt kuvia mitkä olisi pitäyt lisätä jo vuonna keppi ja kivi.


Ensimmäiset otokset on peräisin Seinävuoren rotkolaaksosta.

Joku oli unohtanu vaahtosammuttimen rotkon pohjalle.

Rotkolaakson jälkeen käytiin makkaranpaistossa nuotiopaikalla, mikä sijaitsi kosken vierellä. Notskipaikalta lähti pieni luontopolku mikä käytiin kävelemässä. Oli kyllä kaunista, sinne uudestaan.

Kartta luontopolulle. Rinkulan sisässä lukee "olet tässä" ja oikee teksti sanoo "maantie".

silikoni-bimbo-bändäri-viekkarit

Kuinka ikävä mulla onkaan Rock of love sarjaa ja sitä ihanaa bimbo-draamaa. Olenkin jäänyt ihmettelemään miksi subi ei ole ottanut sarjan spin-offeja ohjelmistoon. Palautettakin laitettua useampaan otteeseen. Erityisesti olen odotellut Carm schoolia, jossa 14 Rock of loven eka ja toka kauden tyttöstä laitetaan Sharon Osbournen johdolla käytöskouluun.

Charm schoolissa esiintyy myös Lacey (Rock of love 1), tämä nainen mikä saa verisuonet poksahtelemaan päässä, mutta jonka tempauksia on silti mukava katsella. Harvaa ihmistä tekee mieli vetää turpaan ja samaan aikaan odottaa innolla mitä se seuraavaks keksii. Ärsyttävyyskin on taitolaji.

Ja tästä päästiinkin avautumaan suomalaisesta televisiotarjonnasta näin tv-chattien, voittopottien ja tositv:n aikakautena. Joka tuutista tulee silkkaa sontaa. Ketä kiinnostaa katsella BB-Nikoa uimahousuissa, torjumassa virtuaalisia lentopalloja? Sitten kokataan meillä ja teillä ja siellä ja täällä. On Tiinan, Niinan ja Mikon keittiötä. Ja pitäähän siitä kokkauksesta olla vähintään kymmenen eri kisailuohjelmaakin. Seuraavaksi laitetaan koti, piha, auto ja akka kuntoon. Ja näitähän ei voi näyttää vaan kertaalleen, ne pitää uusia ainakin kolmesti. Uusikaa niitä oikeita sarjoja mitä ihmiset katsovat! Mut ei, ja jos kerrankin satutaan näyttämään uusintaa jostain oikeesta sarjasta se näytetään keskellä yötä! 

Jos tehdään realityä, tehdään siitä kunnon draamaa. Täysiä vastakohtia saman katon alle, mielellään vielä kilpailemaan miehestä (naiset van osaa tapella viihdyttävämmin, jos haluan nähdä miesten tappelevan katson showpainia), eikä unohdeta viinatarjoiluja niin johan saatiin soppa. Mii laik. 

Ketä kiinnostaa katsella, kun Pirkko keittää siskonmakkarasoppaa ja kertoo samalla tarinaa kuinka sota-aikana söi ensimmäisen siskonmakkaransa, jouluna. 

Kuuminta hottia part. 1

Kuuminta hottia koko mualimmassa on (tuleva aviomieheni) Johnny Depp. Lääh lurps.

On se vaan niin ihana komia mies ja loistava näytteliä. Johnny ei ole jumittanut sellaisiin tavallisiin rooleihin vaan tehnyt niistä omanlaisiaan. Roolihahmoista minuun iskee eniten Captain Jack Sparrow. Jack on juuri sellainen perus "renttu" ja sopivasti höhlä. 

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin? Vastaus on Jack Sparrow. 

Disneyn johto ei ollut niin mielissään Johnnyn piraatti tulkinnassa ja he ihmettelivät oliko Sparrow homo vai humalassa. Hyvä että antoivat miehen jatkaa, ei Pirates of the carribean olisi mitään ilman nykyistä Jack Sparrowta. 

Toinen lemppari hahmoistani on Cry baby. Tartteeko tätä nyt enempää selitellä?

Ja loppukevennyksenä Amy Annen Johnny Depp.

" Johnny Depp, you're hip
i'd like to bite your lower lip
and scrunch your Edward Scissor-hair
Johnny bear"

Tähän kohti kuuluu hirveä läjä kuolaavia hymiöitä.

Bändipaidoista

Mua niin ärsyttää nää hennesin ynnä muiden ketjujen bändipaidat. Viimesimpänä taisi olla rollarit. Samoja tyyppejä jotka vetävät rolling stones bändipaidan niskaansa, kun se on niin sika khyyyl, ei saisi kirveelläkään kuuntelemaan ko. bändin musiikkia. Jos ovat ylipäätään ikinä sattuneet kuulemaankaan.
Poikkeuksiakin toki löytyy, jotka tietävät mikä on Rolling stones ja jopa pitävät musiikista.
Muutama vuosi takaperin The Clashin paidat hennesin rekeissä saivat minut näkemään punaista. Uskallan olettaa, ettei puoletkaan paidan ostaneista olleet ikinä kuulleetkaan kyseisestä bändistä, saatika vaivautuneet ottamaan selvää asiasta. Olihan se paita kuitenkin niin in, pakko saada.

Youtuben aarteita

Yksi postaus pitää omistaa mun Youtube rakkaudelle numero 1. Charlie the Unicorn:lle. Nämä pätkät on katsottu monen monituista kertaa ja tullaan katsomaan yhä uudestaan ja uudestaan. Aina naurattaa yhtä makeasti.

Kesä

Lauantai päivä menikin mukavasti helteestä nauttien, kera juoppiksen raskausarpia ja karpalo siideri. 

Ja vou, en edes polttanut itseäni, vaikka onkin nää tappavat uv-säitelyt ja kukaan ei sais enää hengailla pihalla ja kaikki kuollaan. Rakastan median ylireagointia kaikkeen ja kaikkiin.  

Tuo upciderin karpalosiideri oli kyllä turhan imelä mun makuun, ehkä ens kerralla kokeilen fizzin kuivaa karpaloa. 

Viikonlopun päiviä kävivät piristämässä myös Peppi sekä Lettu. Aiemmin olen haaveillut useammasta koirasta ja nyt olikin ihan paikallaan tämmöinen pieni reality check. Ehkä se yksi tosiaan riittää. Peppi oli koko viikonlopun, kuin pentua ei olisi olemassakaan. Lettu parka olisi kovasti toivonut Pepistä leikkikaveria ja haki huomiota ah niin ihanalla haukkumisella. Voi korva parkojani, on se pikkupennun kimeä haukunta tosiaan mukavaa kuunneltavaa. 

Iltaihmisenä aamuihmisten maailmassa

Ei ole helppoa olla iltaihminen, kun maailma on rakennettu aikasista herätyksistä. Minun sisäinen kello on vaan aina ollut sitä mieltä, että ihmisten kuuluu herätä siinä 10-12 aikoihin aamulla ja mennä nukkumaan aamuyöstä. Yritäppä siinä sopeutua seittemästä neljään rytmiin.

Satuin tässä yks päivä törmäämään maksi makasiinissa kunnon vanhan ajan herätyskelloon.

Enkä voi kyllä suositella kenellekkään, jolla ei oo oikeesti heräämis vaikeuksia. Kylläpä lähtee ääntä, meinas ekana aamuna sydän pysähtyä, kun pärähti soimaan. 

Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa pääsen tekemään työtä, missä saa itse määritellä työaikansa.