Should i stay or should i go?

Minun on pitemmän aikaa pitänyt tehdä tämä postaus, jostain syystä olen kuitenkin jatkuvasti lykännyt asiaa. Mitä luultavimmin tämä siis on viimeinen päivitys mitä tänne teen. Tämä blogi ei enää palvele minua, asiat joista haluan kirjoittaa (valitusvirret) eivät oikein istu tänne. Blogin aihealua on muutenkin levinnyt vähän käsiin, ehkä siitäkään syystä en saa enää kunnolla kiinni mistään. 

Mut avaudutaan nyt lopuksi vähän siitä miten mulla pyyhkii. 

Veljeni meni naimisiin ja järjesti bileet Kreetan auringon alle. Siellä pyörähdimme elokuun alussa. 

Neiti Nimetön sai nimen ja on kotiutunut oikein hyvin, nyt pentu tunnetaan nimellä Kirppu.

Yrityskoulutus loppui, jaiks. Nyt pitäisi yrittää yrittää ihan omillaan. Eihän ne turvaverkot sieltä oikeasti mihinkään häviä, tapaamisia on vai hiukan harvemmin. 

Yritykseni Bang Bang Fruitin kanssa käytiin Tampereen ofelia marketissa ja oli niin kivaa, että saatanpa hakea Helsingin ofeliaankin myymään. 

Tavataan siellä, jos paikalle päästään!

Täten kuoppaan Flawor of life:n ja perustan ehkä kymmenen uutta blogia tilalle tai en yhtään, sen näkee sitten. Iso kiitos teille lukijoille (eli äiti), olette olleet kannustavia lukuja google analyticsissa ja kommenttiosiossa! :) 

Neiti Nimetön

Saanko esitellä Neiti Nimetön, norfolkinterrieri jolla ikää on 5 viikkoa. Tämän pikku söpöläisen olisi tarkoitus muuttaa meille elokuussa.
Lauantaina kävimme ihastelemassa pentuja ja tässä kuvasatoa.

Perhepotretti

Meillä on vielä pieni probleema. Mikä pennulle nimeksi? Pähkäilty on vaikka sun mitä ja lauantainen automatkakin meni koiran nimiä mietiskellessä. 

Neiti Nimetön hän on tällä hetkellä, mutta eihän kukaan halua olla nimetön lopun ikäänsä.

Ehdottakaa mulle napakkaa terrierin nimeä!

Karppaus

Mulla alkaa pursuta niin korvista pihalle tämä mediassa jo vuoden päivät vellonut karppauskeskustelu. Minua  ärsyttää jo itse karppaus sanakin.
"Asiantuntija tyrmää karppauksen, you are all doomed!"
"Karppaajien vastaisku, vielä henki pihisee!".
Antakaa jo olla!
Miksi jokainen ihminen ei saisi syödä niin kuin itse parhaaksi näkee, oli sitten vege, raakaravinnolla tai karppi? Miksi tästä syömisestä pitää tehdä niin hirvittävän iso juttu?

Itsekkin karppaan kyllä, en tosin haluaisi enää tämän mediahäslingin jälkeen käyttää sanaa karppaus. En ole median tuputtama "himokarppaaja", "ruokauskovainen" tai muukaan hihhuli. Minä syön miten syön, en tuputa tätä muille, enkä halua muiden tuputtavan minulle elämäntapaansa.

Muutamaan median viljelemään "faktaan" haluaisin nyt kuitenkin tarttua.

"Karppaajat on ketoosissa ja ketoosiin kuolee!"
En pyri ketoosiin, syön leipää, perunaa, pastaa ja leivonnaisia silloin tällöin, ne vaan eivät kuulu päivittäiseen ruokavaliooni.

"Karppajat läträä voilla."
En mätä rasvaa kaksin käsin, mutten sitä pelkääkään.

"Karppaus on hengenvaarallinen proteiinidieetti."
Ja proteiinit, ne ihanat proteiinit. Karppaushan on tunnetusti (median mukaan) proteiinidieetti, jossa vedetään pihviä pihvin kera. En syö lihaa älyttömiä määriä, vaan itse asiassa päivittäiset proteiinimäärät pysyvät ihan siinä ravitsemussuositusten tasolla.

"Karppaajat välttelevät kasviksia."
Minä syön kasviksia! Olen karppauksen myötä alkanut syödä enemmän kasviksia kuin ikinä, näitä mätän kaksin käsin ja kauhalla perään. Salaattina, wokattuina, höyrytettyinä, paahdettuina, gratiinissa, upporasvassa yms. listaa voisi jatkaa loputtomiin...

Mikä olikaan pointtini, syödään niin kuin halutaan ja annetaan muillekin tämä mahdollisuus. Nenät pois toisten lautasilta!

Kiitän ja kumarran.

Kuva:http://www.chicagonow.com/katalin-fitness-health-driven/2012/03/why-bacon-is-bad-for-you/

Punanen vai musta? Eiku vihree...

Kamppailen, minä kamppailen. Millä värillä kotini sisustan. Vaihtoehtoina ovat musta-punainen tai musta-vihreä. Kummassakin vaihtoehdossa on omat puolensa mitkä kiehtoo. Voisinko saada molemmat, kaks kotia?

Punaista...

 ...ja vihreää...

Tuosta punaisesta väristä vähän luovuin samalla kun jouduin luopumaan minun punaisesta seinästä. Asuin vuokralla asunnossa jonka olohuoneen seinän tapetoin punaisella, se oli ihana. Sitten ilkeä vuokraemäntä pisti kämpän myyntiin ja sinne meni MINUN seinä! En ole yhtään katkera en. :D
Nyt rakkaus punaiseen on kuitenkin alkanut taas kuplimaan pinnan alta.

Vihreän värin ihanuuden tajusin pari vuotta sitten (samoihin aikoihin, kun luovuin punaisesta). Vaatteisiin olen musta-vihreä yhdistelmää ahkerasti tuonutkin ja vihertyihän tuo pääkin vapun aikoihin. Vihreässä ja mustassa on vaan se jokin.

Tai ehkä maalaan asuntoni sateenkaaren väreillä, vähän kaikkea. Nukkekodissa/karkkimaassakin olis kiva asua, pastellin sävyjä ympärillä, vaahtokarkkeja purkeissa ja kuppikakkuja tarjolla aina.

Kuvat:
http://archdeco.net/decorate/tag/living-room-design/
http://luxury-furniture-design.net/modern/2010/11/enjoy-having-the-best-living-room-furniture-set/
http://www.brownchair.org/new-ikea-2011-interior-style-suggestions-futuristic-decorating-developments.htm
http://inhometrend.com/search/livingroom-design-black-white

Käsityö hinnoittelusta

Nyt kun minullakin olisi oman yrityksen perustaminen edessä, olen joutunut miettimään hintoja kerran jos toisenkin.
Mikä on käsityölle oikea hinta? Ihmiset eivät valitettavasti ole valmiita maksamaan käsityönä tehdystä tuotteesta maltaita. Tuonhan teen helposti itsekkin tai ompeleehan se naapurin Maria, sehän tekisi tuon 2 eurolla.
Hinta ei saa olla liian korkea tai et saa mitään kaupaksi. Sen pitäisi kuitenkin olla tarpeeksi korkea, jotta saan katettua materiaalit, maksettua verot sekä maksettua vähän palkkaakin.
Lisää pään vaivaa tuottaa jälleenmyynti. Jälleenmyyjät vetävät vielä oman siivunsa välistä, eli hinnan pitäisi kattaa vielä heidänkin osuutensa.

Kannattaako vai eikö kannata? Sitä lähdetään kokeilemaan.
Pelottaako? Pelottaa ihan hirveästi! Tällä pitäisi vielä elääkkin.
Ei se auta kun levittää siipensä ja lähteä kokeilemaan. Tulenko räminällä alas vai pysynkö ilmassa. Toivotaan että siivet kantaa, mutta jos tullaan alas, olenpahan yhtä kokemusta rikkaampi. Se on vain kokeiltava.

Käykäähän vielä lukemassa Susannan Työhuoneen blogi-kirjoitus käsityön hinnoittelusta ja harmaasta taloudesta: http://susannantyohuone.blogspot.fi/2012/06/hinnoista-ja-harmaasta-taloudesta.html?spref=fb

Club Sin pt.12

Jes jes, muutaman tunnin päästä starttaa auto kohti Tampesteria ja club siniä!
Pitkästä aikaa taas pääsee bilettämään, huippua!
Vähän petyin päätökseen pitää tänä vuonna yhden päivän kekkerit kahden päivän sijaan, mut pääsenpähän kerrankin kurkkaamaan myös pre-partyn.
Moikkaillaan jos törmätään!

Enpä ole tänä talvena vielä sairastanut.

Pitikin mennä tokaisemaan lenkillä nuo kohtalokkaat sanat "enpä ole vielä tänä talvena sairastanut". Seuraavana päivänä se sitten iski, flunssa. Pari viikkoa meni enemmän tai vähemmän köhässä, kunnes eilen tajusin jäädä kotiin nukkumaan koko päiväksi. Kannatti, nyt se on nimittäin tipotiessään. :)

Lisäksi mun täytyy mainita uudesta bloggerista, HIRVEE! Meni pieni tyttö ihan sekaisin, kun avasi sivun. Miten tätä ajetaan?
Vastustan kaikenlaista kehitystä ja haluan vanhan hyvän bloggerin takaisin. Uusi Gmailikin on ihan hanurista. Ja kaikki facebookin uudistuksetkin on huonoja (paitsi timeline, se on ihan kiva).

Kaikki asiat on huonosti, paitsi ne jotka on hyvin.

Toeguard

Nyt on toeguardtehdas auki. Ekat väsäsin omaan käyttöön seeprakuosilla.

Eka painotuote syntyi siis ihan sapluunan läpi töpöttelemällä. Vaahtomuovia ei tähän hätään varastosta löytynyt joten fleecetilkku ajoi sen asian. Ja sapluunan askartelin muovitaskusta, kyllä hätä keinot keksii. 

Ja tässä loppullinen tuotos. I like. En malta odottaa et pääsen kuluttamaan noi puhki. :D

Nyt ne tuli!

Tänään tuli meidän luistinpaketti jam in the boxilta. Jes! Mä oon niin innoissani. Kerkesin jo koeluistella nämä, pari kertaa vedin kämppää ympäri.

Luistimet on Rebel Fugitivet. Saatiin valita värit rullien lisäksi myös pleittiin ja kenkään, eli punaisella mennään. Hirveesti olis himottanu tilata eri väriset kengätkin, mut sitten tulis vaatekriisi, kun kaikki pitäis mätsätä luistinten mukaan, joten mustalla mennään. 

Itsepalveluyhteiskunta

Mua ärsyttää aivan suunnattomasti tää suunta mihin ollaan menossa, kohti itsepalveluyhteiskuntaa. Ja pienimpiä murheitahan tässä on se, että siivoat omat jälkesi ravintoloissa, pännii toki sekin (eikä ihan vähän). Tuntuu että kaikki asiat pitää nykyään hoitaa itse.

Hain opintolainaa pankista, siis kävelin konttoriin "moi, pitäs saada opintolainaa" "onko sulla nettipankkitunnukset?" "Joo on." "No käy täyttää lainahakemus nettipankissa.". En tykkää, haluan palvelua! Lähes kaikkien asioiden hoito on siirtynyt nettiin ja ne joita ei täysin netissä vielä hoideta, siirtyvät sinne hyvin pian. Entä jos haluaisinkin hoitaa asiat kasvotusten virkailijan kanssa? Jos haluaisin jonkun avaavan minulle mitä eri termit lainahakemuksissa tarkottaa? Mitä eroa on euriborilla ja jollain muulla korko vaihtoehdolla?  No can do, seuraa aikaasi! Jos et ymmärrä, googleta.

Postikin siirtyy itsepalveluun SmartPOSTin myötä, ei tarvita virkailijoita eikä toimipisteitä kun asiakas tekee työ puolestamme.

Ja ravintolat ah ja voih, kaiken huipun koin linnanmäellä missä tilauksen yhteydessä kouraani iskettiin itkuhälytintä muistuttava vempele, joka alkoi vilkkua kun ruoka olisi valmis noudettavaksi kokilta. Palkatkaa tarjoilijoita! Jopa mäkkärillä tuodaan ruoka pöytään asti.

Tämä nouseva trendi näkyy myös kaupoissakin, harvassa putiikissa myyjä tulee kysymään voiko olla avuksi, vielä vähemmän tervehditään asiakasta.
Tässä asiassa mieleeni on jäänyt Kuopion Underground, missä taannoin vierailin ensimmäistä sekä varmaan viimeistä kertaa. Tiskin takana istunut angstinen teinityttö ei huomioinut minua millään tavalla, ei tervehtinyt eikä pyrkinyt millään lailla palvelemaan. Jäi aika paska maku suuhun, tuntui etten ollut oikein tervetullut koko putiikkiin.
Pienet liikkeet hoi, teidän valttina on asiakaspalvelu pitäkää siitä kiinni!

Haluan asiakaspalvelua! Haluan hoitaa asiani ihmisten en koneiden kanssa, netti on hyvä juttu mutta säilytetään jonkinnäköinen sosiaalinen kontaktikin, välillä se on ihan poikaa.
Amen.

KPO Punx

Kuopion punkkitytöt teki ihanan seinäkalenterin tälle vuodelle ja sain itsellenikin hankittua kipaleen.

Ootte tyttöset ihania! Kiitän tästä. 

Laiska, laiskempi, minä.

Nyt on tullut pidettyä vähän pitemmän puoleinen blogitauko, syystä että mun elämässä ei ole muka tapahtunut yhtään mitään. Eli suomeksi sanottuna mä olen vaan ollut laiska ja saamaton.

Mun elämässähän on tapahtunut tällä välin vaikka sun mitä.

Pääsin siedätyshoitoon maitoallergian tiimoilta, JES! Jospa sitä nyt hieman alkais sietämään, ettei tarvitse olla aina varpaillaan syömistensä kanssa.

Aloitin tällä viikolla luovien alojen yrittäjyysvalmennukseen, mikä kestää seuraavat puolivuotta. Helmikuussa kävin haastattelussa, joka meni mielestäni ihan penkin alle ja olin silloin varma etten pääse koko koulutukseen, mutta niin ne vaan minut valitsivat. Pari päivää mitkä vastausta odottelin meni tuskassa ja piinassa ja voitte uskoa kuinka innoissani olin lukiessani tekstin "sinut on hyväksytty". Saa nähdä josko sitä minustakin leivottaisiin yrittäjä.

Asia numero kolme, mikä on sekin huipuista huipuin. Kuopioon saatiin viho viimein roller derby porukka! Luistintilaukset lähtenyt etiäpiän ja pian päästäänkin viuhviuh luistelemaan, tai ehkä ennemminkin pumps tömps kaatuilemaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että asiat rullaa hienosti ja on kevättä rinnassa.

Happy Valentine's day!

Oikein hyvää ystävänpäivää! Minä sain tänään ystävänpäivän täytettyjä paprikoita, suklaakakkua, ruusuja ja salmiakkia. Parhautta! Btw vihaan sanaa parhautta, mutta käytän sitä silti, sillä tämä oli sitä parhautta parhaimmillaan. Toivottavasti teilläkin on ollut oikein makoisa ja lokoisa ystävänpäivä.

Sain seppälästä tekstiviestin ystävänpäivä alesta -30% klubikortilla yhdestä normi hintaisesta rytkystä. Olin aiemmin jo ihastellut raidallisia neuletakkeja ja nyt päätin hakea sellaisen! 

Pusero Seppälä 19,90 (mulle 13,95). 

Hame omien kätteni työtä.

Aiemmin kävin seppälästä hakemassa "baseball-takin" 19,90 (ei ole saanut kuvatuksi aiemmin, laiska.)

Von follies by Dita Von Teese

Grau mikä alusvaatemallisto Dita Von Teeseltä. Tulis myyntiin  vaan tänne pohjolaankin, pidetään peukut pystyssä. Nää on niin upeita!

Ja huom kaikki Kuopiolaiset, Luhta outlet on sunnuntaihin asti Maxi kodintukun vastapäätä sijaitsevassa kauppakeskuksessa (eli siellä missä on ne iskut ja askot ja hoploppi). Hirveesti kaikkee roinaa halavalla. Tänään pistäydyin ja lähti iso kassillinen tavaraa mukaan. 

Yllätyksiä

Oi kuinka olikaan ihana tulla töistä kotiin, kun Pekka oli väsännyt minulle ruoan oikein kynttilöiden ja viinin kera. Kyllä sitä kummasti väsyny immeinen piristyy. 

 Ruokana oli intialaista lammassoossia Do Piaza, lammas oli vaan korvattu possulla ja voimakkaasti maustettuja wokkivihanneksia. 

Tätä Pato amado (aku ankka-viini) viiniä on meillä ollu kerran aikasemmin ja heti tykästyin, tosi hyvä ei liian kuiva, itse tykkään täyteläisemmistä punkuista. (Lasissani ui kynttilä.)

Lammas (possu) ohje bongattu tästä kirjasta, mikä on muuten mahtava! Suosittelen hankkimaan, mitään keittokirjaa ei ole tullut käytettyä niin ahkerasti, kuin tätä. 

Paluu arkeen

Paluu arkeen ja sen kunniaksi valokuvapläjäys tapsoilta ja uudeltavuodelta. Blogin päivitys on taas unohtunut, koska joku opetti mut pelamaan Fallout New Vegasia ja auts kun on koukuttava peli, älkää missään nimessä opetelko. :D

Joululahjani Pekalta, olin kuulemma kesällä tuumannut haluavani jättikokoisen kurkkupurkin, toiveeni kuultiin. 

Olen myös kertonut parhaan joulupaketin sisältävän sukat, kirjan ja suklaata, sekin toive toteutui. 

Jouluherkku, Dammenbergin maidottomat suklaakonvehdit. 

Uudenvuoden kuvia.

Jaana lahjoi meidät tupareissa supersöpöllä kuoharilla. 

Joka juotiin uutenavuotena.

Dalttonit.

Kikin muffinipinnin kirsikasta oli lähteny palanen ja aattelin paikata sen punaisella kynslakalla. No tämäpä otti ja sulahti kokonaan, hyvä minä!

Pinkki vai vihree? Pannaan molemmat.