Itsepalveluyhteiskunta

Mua ärsyttää aivan suunnattomasti tää suunta mihin ollaan menossa, kohti itsepalveluyhteiskuntaa. Ja pienimpiä murheitahan tässä on se, että siivoat omat jälkesi ravintoloissa, pännii toki sekin (eikä ihan vähän). Tuntuu että kaikki asiat pitää nykyään hoitaa itse.

Hain opintolainaa pankista, siis kävelin konttoriin "moi, pitäs saada opintolainaa" "onko sulla nettipankkitunnukset?" "Joo on." "No käy täyttää lainahakemus nettipankissa.". En tykkää, haluan palvelua! Lähes kaikkien asioiden hoito on siirtynyt nettiin ja ne joita ei täysin netissä vielä hoideta, siirtyvät sinne hyvin pian. Entä jos haluaisinkin hoitaa asiat kasvotusten virkailijan kanssa? Jos haluaisin jonkun avaavan minulle mitä eri termit lainahakemuksissa tarkottaa? Mitä eroa on euriborilla ja jollain muulla korko vaihtoehdolla?  No can do, seuraa aikaasi! Jos et ymmärrä, googleta.

Postikin siirtyy itsepalveluun SmartPOSTin myötä, ei tarvita virkailijoita eikä toimipisteitä kun asiakas tekee työ puolestamme.

Ja ravintolat ah ja voih, kaiken huipun koin linnanmäellä missä tilauksen yhteydessä kouraani iskettiin itkuhälytintä muistuttava vempele, joka alkoi vilkkua kun ruoka olisi valmis noudettavaksi kokilta. Palkatkaa tarjoilijoita! Jopa mäkkärillä tuodaan ruoka pöytään asti.

Tämä nouseva trendi näkyy myös kaupoissakin, harvassa putiikissa myyjä tulee kysymään voiko olla avuksi, vielä vähemmän tervehditään asiakasta.
Tässä asiassa mieleeni on jäänyt Kuopion Underground, missä taannoin vierailin ensimmäistä sekä varmaan viimeistä kertaa. Tiskin takana istunut angstinen teinityttö ei huomioinut minua millään tavalla, ei tervehtinyt eikä pyrkinyt millään lailla palvelemaan. Jäi aika paska maku suuhun, tuntui etten ollut oikein tervetullut koko putiikkiin.
Pienet liikkeet hoi, teidän valttina on asiakaspalvelu pitäkää siitä kiinni!

Haluan asiakaspalvelua! Haluan hoitaa asiani ihmisten en koneiden kanssa, netti on hyvä juttu mutta säilytetään jonkinnäköinen sosiaalinen kontaktikin, välillä se on ihan poikaa.
Amen.

KPO Punx

Kuopion punkkitytöt teki ihanan seinäkalenterin tälle vuodelle ja sain itsellenikin hankittua kipaleen.

Ootte tyttöset ihania! Kiitän tästä. 

Laiska, laiskempi, minä.

Nyt on tullut pidettyä vähän pitemmän puoleinen blogitauko, syystä että mun elämässä ei ole muka tapahtunut yhtään mitään. Eli suomeksi sanottuna mä olen vaan ollut laiska ja saamaton.

Mun elämässähän on tapahtunut tällä välin vaikka sun mitä.

Pääsin siedätyshoitoon maitoallergian tiimoilta, JES! Jospa sitä nyt hieman alkais sietämään, ettei tarvitse olla aina varpaillaan syömistensä kanssa.

Aloitin tällä viikolla luovien alojen yrittäjyysvalmennukseen, mikä kestää seuraavat puolivuotta. Helmikuussa kävin haastattelussa, joka meni mielestäni ihan penkin alle ja olin silloin varma etten pääse koko koulutukseen, mutta niin ne vaan minut valitsivat. Pari päivää mitkä vastausta odottelin meni tuskassa ja piinassa ja voitte uskoa kuinka innoissani olin lukiessani tekstin "sinut on hyväksytty". Saa nähdä josko sitä minustakin leivottaisiin yrittäjä.

Asia numero kolme, mikä on sekin huipuista huipuin. Kuopioon saatiin viho viimein roller derby porukka! Luistintilaukset lähtenyt etiäpiän ja pian päästäänkin viuhviuh luistelemaan, tai ehkä ennemminkin pumps tömps kaatuilemaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että asiat rullaa hienosti ja on kevättä rinnassa.