Eipä näköjään ikinä pitäis todeta mitään, kun asiat tuppaa aina menemään ihan päinvastoin sekä positiivisella että negatiivisellakin tavalla. Kovasti olen aina ollut työttömäksi valmistumassa koulusta, kun eihän vaatetusalalla mitään töitä ole. Kappas nyt napsahti sit kuitenkin ihan oman alan kesätyöpaikka. En ois kyl ikinä uskonu koulun aloitettuani et pääsen samantien töihin valmistuttuani, mut näin kuitenkin pääs käymään. Hyvä niin. Uhosin myös aikoinaan ettei minua saa ikinä tehtaaseen töihin ompelemaan sarjana, arvatkaapas vaan mikä on tuleva työnkuvani.
Sama homma on siinä kun aion aina jotain, esimerkiksi ryhdistäytyä blogin kanssa. Ei tuu kessää. Pitäis ilmeisesti ajatella aina, että mittään en ikinä tee niin johan alkaa tapahtumaan.
Mut nyt on tosiaan tämä muutto hässäkkä työn alla, lauantaina pitäis kantaa roippeet uuteen kotiin. Tulen hulluksi pahvilaatikoiden kanssa ja tuntuu et sitä tavaraa vaan ilmestyy aina vaan jostain lisää. Kankaista ja tuunauskohteista tein inventaariota 1 jätesäkki roskiin, 1 säkki kirpparille, 1 säkki mukaan ja laatikollinen kankaita jakoon. Heitin suosiolla roskiin muutamat ikuisuusprojektit, jos homma on ollut työn alla about 5 vuotta tulenko ikinä tekemään sitä loppuun, ööö en. Kova tyttö oon kyllä aina alottamaan vähän kaikkee ja hamstraamaan myös "tätä voi vielä joskus tarvita" mut tarvittiinko sit kuitenkaan. Jospa sitä nyt osais heittää pois kaiken tarpeettoman krääsän eikä kantaa mukanaan odottamaan seuraavaa muuttoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti