Mulle on iskenyt sitoutumiskammo, enkä nyt tarkoita parisuhdetta vaan sitoutumista ylipäätänsä. Mua jotenkin ahdistaa ajatus paikalleen jämähtämisestä, vakiduuni ja omistusasunto. Toinen puoli mussa taas haluais jo asettua ja hommata sen omistusasunnon, perustaa perheen yms. Tahtojen taistelua. Haluaisin niin kovasti nähdä, kokea ja kokeilla kaikkea. Onko tämä ompelijan homma se mitä haluan lopun elämääni tehdä vai onko jotain muutakin? Kovasti kiinnostas käydä kokeilemassa vaikka mitä eri aloja eikä jämähtää paikoilleen.
Haluan matkustella, eikä ulkomaille muuttokaan kuulostaisi hassummalta. Vuosi jossain muualla voisi tehdä hyvää itse kullekkin. En tosin ikinä uskaltaisi minnekkään yksin lähteä, pitäisi olla joku kaveri tukena ja turvana mukana. Vaikka sosiaalisena ihmisenä varmaan äkkiä ihmisiin tutustuisinkin, alku aina pelottaa.
Australia houkuttelis kovasti, siellä on lämmin, ihmiset puhuvat kieltä jota ymmärrän ja minun käsityksen mukaan sinne on suht helppo saada työviisumikin. Oonkin jo jotain kavereita houkutellutkin et eiköhän karisteta syksyllä Suomen tomut jaloista ja lähetä. Tahdon.
Saa nähdä pääseekö sitä minnekkään vai toteutuuko painajaiset aloilleen asettumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti