Aloin pohdiskelemaan kuinka paljon eroankaan stereotyyppisestä 50-luvun amerikkalaisesta kotiäidistä, joka muun perheen vasta heräillessä valmistaa jo pekoniaamiaista. Kampaus luonnolisestikkin valmiina ja meikit kunnossa. Miehen ja lasten lähdettyä kouluun ja töihin hän alkaa kodin jokapäiväisiin askareisiin. Tiskit tiskataan ja aletaan valmistelemaan illallista, samalla hoituu myös pyykit sekä kodin siivous. Jos luppoaikaa sattuu jäämään, ommellaan pikku-Lassille pyhäpuku tai neulotaan vaikkapa sukkia.
Minun aamuni taas. Heräilen joskus aamupäivällä, avokki on häipyny jo aikoja sitten kouluun, keitän kahvit ja istahdan kahvikupposen kera tietokoneelle. Facebook, keskustelufoorumit, blogien seurailua ja pasianssia. Kun kolmas kahvikuppi on tyhjennetty, mietin tekemistä vailla olevia töitä, siivous, tiskaus, pyykkäys vai pelaisinko sittenkin vielä pari pasianssia. Pasianssi voittaa. Tähän "heräämiseen" vierähtää tunti tai pari. Sen jälkeen voinkin jo kuoriutua pyjamasta, käydä pesulla ja pikkuhiljaa aloittaa tiskausrumbaa. Turhan nopea ei kannata olla, kyllä hiljaa hyvä tulee. Olisikohan hieman parannettavaa?
Ihannoin mielikuvaa 50-luvun jenkkiperheestä. Mies käy töissä ja nainen on kotona, hoitaa kodin ja lapset. Rankkaa hommaa, mutta palkitsevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti