viikonloppu korvessa

Olipa varsin mukava viikonloppu maaseudun rauhassa. Tai rauhassa ja rauhassa, kauheesti tohinaa ja tekemistä riitti.

Mulla on vissiin joku kengän kuvaus fetismi.

Lauantai päivä meni vesillä uistellessa, saaliiksi tuli yksi ainokainen ahven. Oli kuitenkin sen verran isompi, että siitä riitti meille kumpaisellekkin syömistä. Nam nam.

Illasta lähdettiin sorsametälle. Minäkin rohkeena uskaltauduin mukaan. Olo oli kuin olisi imaistu sisään duck hunt-peliin. Sunnuntaina käytiin vielä toisenkin kerran ampumassa lintuparkoja. Tai en minä ampunu, ne muut. Voisin lähteä uudestaankin. 

Alla sunnuntain saalista. 

Mökkiranta.

Säikähin aivan tajuttomasti kun pilkkopimeessä tommonen istuskeli sillalla. Ahisteli mua siellä ampiainenkin, tuli taskulampun valoo kohti. Pelkään ampiaisia aivan tolkuttomasti. Siinä sitten lamppu kiinni ja seisotaan paikallaan paniikissa jos se vaikka häipys. Samanlainen ihana tunne tuli lintsilläkin kun ampiainen tunki ihan mun naamaan, silmät ja suu kiinni, pelotti. 

Oltiin siis rapuja poimimassa siellä pilkkopimeässä. Olis kuvan voinu napata ennen veden lisäystä. Mut no can do. 

Sitten ne syötiin.

Jouduin ekaa kertaa elämässäni pyörän selkään. Yritin kyllä koko viikonlopun taivutella Pekkaa, että jos käytäs autolla kylällä. Näissä kun on aina ollu mun mielestä kaks pyörää liian vähä. Onneks piti päänsä, ei se ollukkaan yhtään pelottavaa vaan hauskaa, mukavaa ja ihanaa. Uudestaan. Ihana kun joku pakottaa kokeilemaan kaikkee muka ihan hirveen pelottavaa. 

Maanantaina oli vielä vapaapäivä ja käytiin ampumassa kiekkoja. Pääsin tänä kesänä ekaa kertaa kokeilemaan ampumista ja vitsit miten onkaan mukavaa. 

Alku meni aikalailla huteja, mutta loppuvaiheessa aloin osumaankin, jes. Ja eilen oli ja on vielä vähän tänäänkin käsilihakset kipeenä. Haulikko painaa. 

Pekka valitteli mun takakenosta asennosta, missä en omasta mielestäni ollu, mut njoo.

Kiekkoja

Eilen vedettiin gourmee ruat, hirven sisäfileetä, pekonia ja kermakasviksia.