viikonloppu korvessa

Olipa varsin mukava viikonloppu maaseudun rauhassa. Tai rauhassa ja rauhassa, kauheesti tohinaa ja tekemistä riitti.

Mulla on vissiin joku kengän kuvaus fetismi.

Lauantai päivä meni vesillä uistellessa, saaliiksi tuli yksi ainokainen ahven. Oli kuitenkin sen verran isompi, että siitä riitti meille kumpaisellekkin syömistä. Nam nam.

Illasta lähdettiin sorsametälle. Minäkin rohkeena uskaltauduin mukaan. Olo oli kuin olisi imaistu sisään duck hunt-peliin. Sunnuntaina käytiin vielä toisenkin kerran ampumassa lintuparkoja. Tai en minä ampunu, ne muut. Voisin lähteä uudestaankin. 

Alla sunnuntain saalista. 

Mökkiranta.

Säikähin aivan tajuttomasti kun pilkkopimeessä tommonen istuskeli sillalla. Ahisteli mua siellä ampiainenkin, tuli taskulampun valoo kohti. Pelkään ampiaisia aivan tolkuttomasti. Siinä sitten lamppu kiinni ja seisotaan paikallaan paniikissa jos se vaikka häipys. Samanlainen ihana tunne tuli lintsilläkin kun ampiainen tunki ihan mun naamaan, silmät ja suu kiinni, pelotti. 

Oltiin siis rapuja poimimassa siellä pilkkopimeässä. Olis kuvan voinu napata ennen veden lisäystä. Mut no can do. 

Sitten ne syötiin.

Jouduin ekaa kertaa elämässäni pyörän selkään. Yritin kyllä koko viikonlopun taivutella Pekkaa, että jos käytäs autolla kylällä. Näissä kun on aina ollu mun mielestä kaks pyörää liian vähä. Onneks piti päänsä, ei se ollukkaan yhtään pelottavaa vaan hauskaa, mukavaa ja ihanaa. Uudestaan. Ihana kun joku pakottaa kokeilemaan kaikkee muka ihan hirveen pelottavaa. 

Maanantaina oli vielä vapaapäivä ja käytiin ampumassa kiekkoja. Pääsin tänä kesänä ekaa kertaa kokeilemaan ampumista ja vitsit miten onkaan mukavaa. 

Alku meni aikalailla huteja, mutta loppuvaiheessa aloin osumaankin, jes. Ja eilen oli ja on vielä vähän tänäänkin käsilihakset kipeenä. Haulikko painaa. 

Pekka valitteli mun takakenosta asennosta, missä en omasta mielestäni ollu, mut njoo.

Kiekkoja

Eilen vedettiin gourmee ruat, hirven sisäfileetä, pekonia ja kermakasviksia. 

Opinnäytetyö Vihreät vaatteet part. 8

7 TEKSTIILIEN YMPÄRISTÖMERKIT

7.1 EU:n ympäristömerkki

[Kuva 10]

Tämä merkki kattaa tekstiilien koko valmistusprosessin. Tavoitteena on vähentää jätevesipäästöjä, jätevedet on puhdistettava 75-95 prosenttisesti. Myös torjunta-ainejäämien ja muiden päästöjen tulee alittaa raja-arvot. Merkki takaa myös lopputuotteen turvallisuuden. [9]

7.2 Joutsenmerkki

[Kuva 11]

Joutsenmerkki sisältää kaikki EU:n ympäristömerkin vaatimukset, mutta jotkut vaatimukset on viety pidemmälle. Luonnonkuitujen on oltava luonnonmukaisesti tuotettuja. Yrityksillä täytyy olla energian sekä veden säästösuunnitelmat. Lapsityövoimaa ei saa käyttää, eikä pakkotyötä saa teettää, työntekijöillä on oltava oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen sekä muihin työelämän oikeuksiin. Joutsenmerkkiä voidaan hakea korkeintaan 3 vuodeksi kerrallaan. [9]

7.3 Ökö-Tex Standard 100

[Kuva 12]

Ökö-Tex Standard 100 on euroopan laajin tekstiilien ympäristömerkki. Se takaa tuotteen turvallisuuden ja asettaa vaatimuksia myös tuotteen värinkestolle. Merkin myöntämis vaatimuksena on, että tuote on tutkittu jossain hyväksytyssä tutkimuslaitoksessa, eikä se sisällä raja-arvoja ylittäviä määriä haitallisia aineita. Merkki myönnetään kerralla vain vuodeksi eteenpäin. Ökö-Tex Standard 100 ei takaa viljelymenetelmien puhtautta. [9]

7.4 Reilunkaupan merkki

[Kuva 13]

Reilunkaupan merkki on perustettu tukemaan työntekijöiden oikeuksia. Merkki on tae siitä, että työntekijöille on maksettu vähintään lain mukainen palkka ja työntekijöillä on oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen. Reilunkaupan viljelijöille maksetaan Reilunkaupan takuuhinta, joka kattaa kestäväntuotannon kustannukset sekä Reilunkaupan lisää, joka on tarkoitettu yhteisön elinolojen parantamiseen. Lapsityövoima on kielletty ja tuotanto noudattaa tiukkoja ympäristökriteerejä. [10]

7.5 Muita merkkejä

[Kuva 14]

GOTS (Global Organic Textile Standard) kattaa koko tuotantoketjun pellolta kauppaan, kuitujen täytyy olla luomuviljeltyjä (väh. 95%), myös ihmisten ja eläinten hyvinvointi otetaan huomioon. [1]

[Kuva 15]

Textile Exchange, entinen Organic Exchange. Nykyisin kattaa luomumateriaalien lisäksi muitakin luonnonkuituja sekä kierrätysmateriaaleja. Materiaalien lisäksi kiinnittää huomiota tuotannon ympäristöystävällisyyteen. [1]

[Kuva 16]

Global recycling standard on Textile Exhange:n ylläpitämä. Merkki kertoo kuinka paljon tuotteessa on käytetty kierrätettyjä materiaaleja. Kriteereitä myös tuotannon ympäristöystävällisyyden ja eettisyyden puolesta. [1]

[Kuva 17]

Kraw, ruotsalainen luomumerkki, kattaa myös ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin. [1]

[Kuva 18]

Bluesign kattaa koko tuotantoketjun, se rajoittaa kemikaalien käyttöjä ja päästöjä. Merkkiin kuuluu myös työntekijöiden ja käyttäjän turvallisuus. [1]

[Kuva 19]

Fair wear foundation toimii yhteistyössä yritysten kanssa parantaen vaatetusalan työoloja. Valvoo työoloja koko tuotantoketjun ajan.

[Kuva 20]

SA8000 on eettisen tuotannon sertifikaatti, jossa tehtaita valvotaan säännöllisin tarkastuksin työolojen osalta.

Lähteet:

1. Vihreät vaatteet. http://www.vihreatvaatteet.com      

9. Mestarimyyjäkoulut 2010, Pukeutuminen

10.  http://www.reilukauppa.fi/

Kuva 10. http://www.hel2.fi/ymk/julkaisut/oppaat/ympopas/gif/kukka2.gif

Kuva 11. http://www.ymparistomerkki.fi/files/10/jout_fi_en.jpg

Kuva 12. http://site.kidbean.com/images/oeko-tex-standard-100.jpg

Kuva 13. http://www.sci.fi/~valljo/Reilukauppa/reilukauppa.jpg

Kuva 14. http://www.vihreatvaatteet.com/wp-content/uploads/2011/02/gots.jpg

Kuva 15. http://www.vihreatvaatteet.com/wp-content/uploads/2011/02/textile-exchange.jpg

Kuva 16. http://www.vihreatvaatteet.com/wp-content/uploads/2011/02/global-recycle-standard.jpg

Kuva 17. http://www.vihreatvaatteet.com/wp-content/uploads/2011/02/krav.jpg

Kuva 18. http://www.vihreatvaatteet.com/wp-content/uploads/2011/02/blusign.jpg

Kuva 19. http://www.vihreatvaatteet.com/wp-content/uploads/2011/02/fair-wear-foundation.jpg

Kuva 20. http://www.vihreatvaatteet.com/wp-content/uploads/2011/02/sa8000.jpg

Opinäytetyö Vihreät vaatteet part. 7

6     KIERRÄTYS, TUUNAUS, KIRPPUTORI

6.1 Käytetty vaate

Kerran käytetylle vaatteelle on vielä hyödyntämis mahdollisuuksia, sitä ei tarvitse heittää roskikseen kun vaate ei ole enää mieleinen. Jos ei itse ole kiinnostunut vaatteiden tuunauksesta vanhat vaatteet kannattaa viedä kirpputorille tai punaisen ristin vaatteidenkeräyspisteeseen. Nykyään on alkanut myös ilmestyä tavaran vaihtopörssejä, jotka toimivat yksinkertaisella idealla laita oma vanha vaate tai tavara vaihdettavaksi ja vaihda se johonkin mitä itse tarvitset. Suomessa toimii lainauspalvelu kuinoma.fi, mistä voi vuokrata tarvitsemiaan tavaroita.

6.2 Tuunaus

[Kuva 8] T-paidasta tuunatut alushousut

Vaatteiden tuunaus on nykypäivänä suosittu harrastus. Vanhat farkut saavat nopeasti uuden ilmeen ketjujen, strassien ja helmien avulla. Netti on pullollaan tuunausvinkkejä, eikä vaatteita tuunatakseen tarvitse olla mikään mestari ompelija. Jo kangasväreillä saa tehtyä paljon kauhtuneelle t-paidalle. Blogissa http://haaveitajahiertymia.blogspot.com kerrotaan kuinka vanhasta t-paidasta tuunataan alushousut. Defender-merkki järjestää Helsingissä tuunaus työpajoja.

6.3 Kierrätysmateriaalit hyötykäyttöön

Useat vaatemerkit ovat ottaneet kierrätysmateriaalit omakseen, tallinnalainen suunnittelija Reet Aus on vienyt kierrätyksen vieläkin pidemmälle. Hän on luonut projektin nimeltä Trash to Trend, tämän tavoitteena on luoda verkosto, jonka avulla tehtaiden ylijäämä materiaalit tavoittavat suunnittelijat. Eniten materiaalia meneekin hukkaan tehtaiden ylijäämänä ja tämä materiaali olisi tärkeää saada hyötykäyttöön. Yksin Britanniassa kaatopaikalle joutaa vuosittain n. 2.4 miljoonaa tonnia ylijäämätekstiilejä. [1]

[Kuva 9] Aniina Nurmin designia ReUse Republic-tapahtumaan

Kauppojen ylijäämillekin on keksitty käyttöä projektissa ReUse Republic, jonka on ideoinut Mari Martin, joka järjesti tapahtuman virossa. Syksyllä 2010 tapahtuma rantautui suomeen ja järjestettiin Kampin kauppakeskuksessa. Tapahtumaan valittiin 8 suunnittelijaa luomaan ylijäämästä designia.

6.4  Kotimaisia tuotemerkkejä

Tässä on listaus kotimaisista tuotemerkeistä, jotka käyttävät tuotteissaan kierrätysmateriaaleja.

Melkei Design http://melkei.net/

Daiga Daiga Duu http://www.daigadaigaduu.net/ kaupasta löytyy Design by Mirka- merkin vaatteita sekä Kuopiolaisten muotoilijoiden tuotoksia.

Defender http://www.defender.fi/

KIKS http://www.kiks.fi/

Ilomieli http://www.ilomieli.com/

Globehope http://www.globehope.com/fi/

Plan B http://www.plan-b.fi/

Lähteet:

1. Vihreät vaatteet. http://www.vihreatvaatteet.com      

Kuva 8. https://lh5.googleusercontent.com/-Xot06t4BQIs/TW6B7uWYU9I/AAAAAAAAA9U/FEfTLXJRF_A/s320/020320111071.jpg

Kuva 9. http://www.vihreatvaatteet.com/wp-content/uploads/2010/07/paitamekko-BF.jpg

Safka haaste: Maksaa

Elokuun alussa pyysin teiltä ruoka ehdotuksia safka haasteen muodossa ja Insensibility  ehdotti maksapihvejä juuresmuusilla. Kokonaista maksaa olen kerran aiemmin ostanut aikeina valmistaa maksapihvejä. Mutta kuinkas kävikään, mä en saanu sitä alas en sitten millään. Ensin ruskistin hieman vaan pintaa niin kuin neuvottiin, mutta se suutuntuma yih. Palasin paistinpannun ääreen käryyttelemään lisää, mutta vieläkin se maksa tirskkahteli suussa, kuin olisi silmämunia popsinut. Ja varmasti oli jo läpikypsää, maistu vaan raa'alta. Maksat jäi syömättä. Maksan mausta kuitenkin tykkään hyvinkin paljon, mutta ei sitä jostain syystä köntsänä saa alas.

Tämän tapahtuman ollessa yhä oikein hyvin muistissa, päätin valmistaa maksapihvien sijaan jauhemaksapihviä. Jauhemaksan suolaisen hinnan ansiosta jatkoin taikinaa vielä jauhelihallakin. 

Pihvit:

350 g jauhettua maksaa

n. 400 g jauhelihaa

2 sipulia  mahd. pienenä silppuna

suolaa

mustapippuria

jauhelihamaustetta

Tähän olisi voinut lisätä vielä jotain juures- / omenaraastetta, mutta poikaystäväni lähes täydellisestä keittiön varustuksesta puuttui raastinrauta, joten ne raasteet nyt jäi. 

Kaikki ainekset kulhoon ja sekasin. Maksan ansiosta tähän ei tarvii upottaa käsiä ollenkaan vaan sekottaminen käy kätevästi lusikalla (ehkä jos raastetta olisi mukana sais työntää söpöt pikku kätösetkin soppaan). Mausteita en mitannu vaan viskelin ihan mutulla, ajatuksena oli kyllä vähän seurata paljonko menee, mutta se nyt vähän unohtu. 

Kun homma on nätisti sekasin lämmitetään paistinpannu ja vähän öljyä (tahi voita) ja paistellaan siinä pieni koekakkunen. Jos tarvii mausteita, nyt olis hyvä hetki lisätä niitä ja sitten halutessa uus koekakku, tai niin ku minä, luotat maustajan kykyihis ja viskaat loput pihvit vaan suoraan pannulle. Tämä mönjä tarttuu aika mukavasti käsiin, joten käsineen ei pihvejä muotoilla. Ite viskasin lusikalla sopivan kokosen nokareen taikinaa pannulle ja lastan avulla litistelin ja mötistelin siitä pihvin näkösen.

Tältä näytti pihvitaikina.

Juuresmuusistakaan ei tullu nyt ihan puhdas juuresmuusi, vaan sinne eksyi myös kukka- sekä parsakaalia, ne nyt vaan on niin hyviä muusiaineksia.

Juuresmuusi:

2 pientä naurista

pala lanttua (eli mitä 200~300 g ne valmiiks pakatut nyt on)

1 palsternakka

4 porkkanaa

2 pss (450 g) kukkakaali-parsakaali-porkkana sekotusta

suolaa n. 1,5 tl

lihaliemikuutio

2 prk kermaa 

Kuoritaan ja paloitellaan juurekset pieniksi paloiksi. Keitinveteen suolaa ja sitten keitellään tarpeeks pitkään, eli kunnes alkaa olla pehmeitä. Heitetään sekaan pakastevihannekset ja keitellään taas. Minä keittelin näitä niin pitkään, että melkein kaikki keitinvesi oli haihtunut (ei ollu kantta). Liian kypsiähän näistä ei voi tulla. 

Tehosekoittimella muusiks, kermat perään ja yksi lihaliemikuutio ja levylle vielä hetkeks porisemaan niin ehtii kuutiokin sulaa. Jos keitinvettä on paljon se kannattaa kaataa erilliseen astiaan, mistä sitä on helppo lisätä sopiva määrä soseuttaessa.

Älkääkä vaan menkö heittämään keitinvesiä viemäriin, siitä saa hyvän kasvisliemipohjan vaikka keitolle.

Maitoallergisena tyydyn soijakermaan.

Olisin kovasti toivonut puolukkasurvosta, mutta kaupassa oli vain jättiläismäisiä puolukkapusseja jättiläismäisellä hintalapulla varustettuna. Eikä ollut mahdollisuutta edes pakastaa loppuja, joten hukkaan olisivat menny. Oli tyydyttävä puolukkahilloon, ei paha sekään mut olis se survos voittanu.

Tässä valmis ateria. Paisteltiin viereen vielä herkkusieniä. 

  

P.s. Niitä ehdotuksia otetaan yhä vastaan ^^ 

Opinäytetyö Vihreät vaatteet part. 6

5       KANKAASTA VAATTEEKSI

5.1 Tuotantoketju

[Kuva 7]

Vaatteiden valmistuksen koko tuotantoketjua on erittäin vaikeata jäljittää. Kankaat kudotaan yhdessä paikassa, värjätään ja viimeistellään toisaalla ja itse vaate valmistetaan kolmannessa paikassa. Jokainen vaatteeseen tarvittava neppari, nappi, vetoketju tai koriste tulevat nämäkin eri alihankkijoilta. Nykyään on perustettu erilaisia koodijärjestelmiä vaatteen tuotantoketjun jäljittämistä varten. Näistä esimerkkinä Made-By –organisaatio, jonka sivuilla voi jäljittää mm. Jackpot ja Alchemist merkkisten vaatteiden tuotantoketjuja. [1] 

5.2 Valmistus

Useilla vaatemerkeillä vaatteiden valmistus tapahtuu kehitysmaissa, koska näin saadaan tuotettua halpa vaate jonka voi myydä halvalla ja silti saada siitä hyvän katteen. Kehitysmaissa työolosuhteet eivät ole yhtä hyvät, kuin meillä länsimaissa. Ongelmia ovat mm. liian pitkät työpäivät, mitättömän pieni palkka, ahtaat ja huonot työolosuhteet sekä lapsityövoima. Työolot ovat monissa vaatetehtaissa erittäin huonot, hätäuloskäynnit eivät ole käytössä, suojavarusteet ovat huonot tai niitä ei ole ollenkaan. Ongelmia ovat myös huono ilma sekä valaistuksen riittämättömyys. Työhalleissa saattaa olla tukahduttavan kuuma ja ilma on täynnä kemikaaleja ja pölyä. Työajat saattavat olla jopa 19 tuntia päivässä, tauot ovat minimaalisia eikä työntekijöitä päästetä aina edes wc käynnille. [8] Palkat ovat niin pienet ettei niillä pysty elämään, vaatetehtaiden työntekijöitä saattaa asua jopa kymmeniä samassa huoneessa, koska heillä ei ole varaa parempaan.

Vaarallisista työoloista hyvänä esimerkkinä ovat farkkutehtaiden käyttämät viimeistykset, varsinkin hiekkapuhallus. Mtv3:n 45 minuuttia ohjelma uutisoi 2010 syksyllä Turkin farkkutehtaista, joissa tuhannet työntekijät olivat sairastuneet vakavasti ja kuolleet hengitettyään hiekkapölyä. Useilla vasta 30-vuotiailla miehillä on diagnosoitu pölykeuhko, johon ei ole parannusta. Nämä miehet olivat menneet nuorina kohtaloikkain seurauksin tienaamaan farkkutehtaille, joissa ei huolehdittu riittävästi työturvallisuudesta. Nyttemmin mm. H&M ja Levi’s ovat kieltäneet farkkujen hiekkapuhalluksen [1].

5.3 Kuljetus

Kuljetuksesta syntyvät omat ympäristöpäästönsä, kun tuotantoa ei keskitetä yhteen paikkaan, vaan tekstiilejä rahdataan paikasta toiseen. Yhdelle vaatteelle matkaa pellolta kauppaan tulee tuhansia kilometrejä. Yhden t-paidan kuljetukseen kuluvat päästöt ovat verrattain pienet, mutta kokonaisuutena nekin painavat.

5.4 Muut ympäristöön vaikuttavat tekijät

Muita ympäristöön vaikuttavia tekijöitä ovat tuotteen kestävyys, kestääkö vaate yhden kauden vai monta vuotta. Myös tuotteen hoito vaikuttaa ympäristöön, tarvitseeko tuotetta pestä usein ja voiko sen pestä kylmissä lämpötiloissa. Esimerkiksi villavaatteen hoito on ympäristöystävällistä, koska se hylkii likaa ja hoidoksi riittää useimmiten pelkkä tuuletus. Myös materiaalien viimeistykset saattavat kuormittaa luontoa.

Lähteet:

     1. Vihreät vaatteet. http://www.vihreatvaatteet.com      
    8. http://www.puhtaatvaatteet.fi/

   Kuva 7. http://www.fesjon.com/wp-content/uploads/2009/10/MADE-BY-button-for-online-use.gif