Juhannus

Juhannus meni mökillä ihanien ystävien seurassa. Perjantai aamuna meinas jo masennus iskee vesisateiden muodossa, mutta alkohan se taivas kirkastua ja aurinko paistaa kun päästiin lähemmäs mökkiä. Aattona olikin mukavan aurinkoinen sää. Ja vilinäähän riitti, niin kuin tässä porukassa yleensä riittä, ei siis päässy tylsyys iskemään missään välissä.

Operaatio paljun lämmitys.

Tuli oltua vähän turhankin hemaiseva loppuillasta.

Yö.

Lauantaina piti lähtee vielä käymään paikallisessa pubissakin kauhistuttamassa asiakkaita. Missä luultavasti onnistuttiin paremmin kuin hyvin. :D

Kesäposti

Radiossa pyörii kesäpostin mainos missä äiti ja teini-ikäinen tytär ovat mökillä lomailemassa. Äiti kehuskelee, kuinka aikoo koko kesän viettää vaarin vanhoissa uimahousuissa ja mummon t-paidassa, eikä meinannut tukkaakaan pestä koko reissun aikana. Samaa makkaraakin on syöty jo kolme päivää, eikä se haittaa kun nyt ollaan lomalla. Tytär tietty itkee, että haluaa takasin stadiin.

Tätäkö on suomalaisten loma? Arkena laittautuminen on hirveetä pakkopullaa mistä sit pitää lomailla.  Minä oikein odotan niitä ihania vapaapäiviä, kun on oikeesti aikaa laittautua nätiksi. Ei tarvii juosta tämmösenä hirviönä niin ku arkena, eikä tarvii kanssa ihmistenkään säikkyä.

The end, ei mulla muuta.

viikonloppu onpi loppu

Viikonloppu män taas, että hurahti. Perjantaina kahtelin töissä moottoripyöräkypäriä ja mietiskelin, että pitäis varmaan itellekkin hommata sellainen, kun olen tosiaan niin megaluokan tohelo. Olis kannattanut ostaa, ensitöikseni kotiin saavuttua törmäsin ovenkarmiin turpa edellä. Löin myös varpaani kerran vessan kynnykseen ja kahdesti sohvan kulmaan, tuloksena musta varvas ja vaivaista nilkutusta lauantai illan ratoksi. Minäkö muka sählään?

Kyllähän mun viikonloppuun mukavuuksiakin mahtui. Tukan sain värjättyä ja lauantaista sunnuntaihin minua tuli viihdyttämään Bouvier pentu Lettu.

Lettu on viimeinen Vienon pennuista, jolla ei ole vielä omaa kotia. Huippu tyyppi, on tosi seurallinen ja tykkää kokoajan touhuta mukana. Pihallakin pysty rauhallisin mielin pitää irti kun ei se lähtenyt viittä metriä etemmäks minusta. 

Pureskelu on mukava harrastus, mistä johtuen korkkarit muuttivat hattuhyllylle otuksen vierailun ajaksi. 

Sitten se jättiläisvauva piti palauttaa. 

Uusi tukka

Tein sen, tukassani on nyt uusi väritys. Värinä käytin La richen directions suoraväriä, sävynä turkoosi.

Ja tulos on tässä.

Mii laik. Tuli tosi kivan värinen tukasta ja mukava välillä saada hieman vaihteluakin, johan se punanen kerkis ollakki melkein sen yhdeksän kuukautta. En voi uskoa et kestin niin pitkään saman värisenä. 

Turkoosia tukkaan

Pari kuukautta takaperin hehkutin seinäruususen blogissa miten ihana tukan väri punanen on ollu, eikä ole mitään himoja vaihtamaan. Pitikin päästä sanomaan, melkein heti tämän jälkeen aloin kuolaamaan turkoosin tukan perään. Ja tunne senku vahvistuu, turkoosi tukka on saatava! En tosin koko turkoosia halua, vaan mustaa myös seuraksi. Jospa sitä viikonlopuksi sais väripurkit kätösiinsä ja pääsis tosi toimiin.

Jotain tän tyylistä voisi ajatella, alla mustaa ja päällä turkoosi. Tai mustia raitoja sekaan. 

Joku viehätys on tässä vihreessäkin. 

Eikä ihan sininenkään paha ole.

Ja tässä kuvassa on muuten vaan aivan ihanan värinen tukka. Ei olis hullumpaa olla monivärinenkään. 

Psychobilly freakout

Perjantaina oli Psychobilly freakout, esiintymässä olivat The obscenes, Vulture club ja The meteors ja hauskaa oli. Aloiteltiin minun luona grillauksen merkeissä. Saunan lämmitystäkin mietittiin alkuviikosta, mutta kun mittari näytti jotain 30 astetta saunanhimot hävis aika äkkiä.
Keikalla oli mukavaa, jollei mukaan lasketa meteorsin aikaan vieressäni ollutta herras henkilöä. Tämä ihana poitsu vei lavan edessä tilaa ainakin kolmen hengen edestä ja tunki kokoajan sitä koipeaan meitsin kylkeen. Ja oli tosi mukavaa kun se käsikin piti tunkea ihan siihen viereen ja tulla aina vähän lähemmäs kun itse pääsin kauemmas. Jos tunnistat itsesi tästä niin haistappa ihan juuri sitä. Kyynerpää oli kovassa käytössä ja jos olisin ollut kännissä olis varmaan ollu kovemmassa. Pitääkin olla selvinpäin niin kiltti ihminen. Damn.
Kuumakin siellä pubissa tuppasi olemaan ja keikan jälkeen olis voinu pistää märkäpaitakisat käyntiin. Onneksi käytin mustaa paitaa. Keikan aikana piti lähtee vettäkin hakemaan ja silti tuntu et taisin kärsiä jonkin moisesta nestevajauksesta tuli sen verran huono olo kun kotia lähdettiin. Mutta kaiken kaikkiaan huippu ilta, näin paljon tuttuja, niitä kauempanakin asustelevia. Ja meteors oli taas vaan niin hyvä!

 En osannu käyttää kameraa viikonloppuna vaikka mukana olkin, tuli otettua vain muutama kuva ja nekin julkaisukelvottomia.

Sitoutumiskammo

Mulle on iskenyt sitoutumiskammo, enkä nyt tarkoita parisuhdetta vaan sitoutumista ylipäätänsä. Mua jotenkin ahdistaa ajatus paikalleen jämähtämisestä, vakiduuni ja omistusasunto. Toinen puoli mussa taas haluais jo asettua ja hommata sen omistusasunnon, perustaa perheen yms. Tahtojen taistelua. Haluaisin niin kovasti nähdä, kokea ja kokeilla kaikkea. Onko tämä ompelijan homma se mitä haluan lopun elämääni tehdä vai onko jotain muutakin? Kovasti kiinnostas käydä kokeilemassa vaikka mitä eri aloja eikä jämähtää paikoilleen.
Haluan matkustella, eikä ulkomaille muuttokaan kuulostaisi hassummalta. Vuosi jossain muualla voisi tehdä hyvää itse kullekkin. En tosin ikinä uskaltaisi minnekkään yksin lähteä, pitäisi olla joku kaveri tukena ja turvana mukana. Vaikka sosiaalisena ihmisenä varmaan äkkiä ihmisiin tutustuisinkin, alku aina pelottaa.

Australia houkuttelis kovasti, siellä on lämmin, ihmiset puhuvat kieltä jota ymmärrän ja minun käsityksen mukaan sinne on suht helppo saada työviisumikin. Oonkin jo jotain kavereita houkutellutkin et eiköhän karisteta syksyllä Suomen tomut jaloista ja lähetä. Tahdon.

Saa nähdä pääseekö sitä minnekkään vai toteutuuko painajaiset aloilleen asettumisesta. 

Unelmia

Unelmat, ne ihanat asiat jotka pitävät meidät järjissämme. Unelmia pitää jokaisella olla, jotain mihinkä tähdätä, mitä tavoitella. Unelmissa on se hyvä puoli, että ne voivat olla kuinka järjettömiä tahansa eikä niillä tarvitse olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mutta voivathan ne olla myös täysin realistisiakin ja toteuttamiskelpoisia.
Tässä mun unelmia.

Haluan oman talon ja ison tontin maalta. Ottasin elukoita, possuja, kanoja, sorsia, lampaita ja vuohen ruohonleikkuriks. Lehmistä en tykkää ne on tylsiä ja hölmöjä ja vaativia hoitaa ni ne jää.

Haluan myös ettei taloni sijaitse ihan jossain hornan siellä, vaan kaupunkiin pääsee tarvittaessa helposti autolla. 

Talossa pitäisi löytyä myös erillinen työtila minulle, mielellään täysin erillään kodista, oma sisäänkäynti yms. Haluan myös tommosen pinkki-mustan ompelukoneen.

Täytyishän sieltä löytyä luonnollisesti myös peltotilaa, missä viljelisin porkkanoita ja salaatteja. 

Eniten minua viehättää tässä oma rauha ja se, että pystyisi olemaan ainakin osittain omavarainen viljellessä omat salaattinsa ja pihvinsä. 

Ja sit viimesenä muttei vähäisimpänä. Pakko saada joskus kesäautoks jenkki! Auto on mintunvihreä ja pyöreälinjainen, mun päässä on selvä kuva tästä autosta minkä joskus jossain olen nähnyt, mutta kukaan ei ole vielä onnistunut opastamaan oikean merkin jäljille. 40-luvun mallia on kovasti kaikki veikanneet, nyt alkaa kyllä tuntumaan että vois hyvinni olla vanhempikin.